Kuinka kiitollinen oonkaan siitä että tänäänkin sain nukuttaa tuon pienen tytön mun syliini ja rutistaa niin kovasti. <3
Vielä Elea syliin mahtuu, mutta onhan se kasvanut ihan hirveesti. Painoa on tullut lisää 6500g, pituutta 26cm ja piponkin pitää olla jo 11,6cm isompi kuin syntymäpäivänä sairaalassa reilu vuosi sitten. Pieniä hampaita löytyy suusta jo ainakin kymmenen, hiuksia on joutunut pitää pompulalla jo pitkän aikaa, ja kohta alkaa kenkien osto olla ajankohtaista kun kävelyä niin kovasti harjoitellaan.
Vuoteen on toki mahtunut paljon kehitystä ja kasvua, mutta tuntuu että suurin muutos on tapahtunut ihan parin kuukauden sisällä. Vielä kolme kuukautta sitten en kutsunut Eleaa nimellä lähes koskaan. "Syötätkö vauvan?", "Vietkö vauvan autoon?", "Laitan vauvan nukkumaan." Kun joku tuttu naureskeli vauva-nimelle, olin vakaasti sitä mieltä että vauvahan tuo on. No, eipä ole enää.
Yhtäkkiä nimelläkutsuminen alkoi tuntua luonnollisemmalta, ja eihän tuo tyttö todellakaan mikään vauva enää oo! Elea antoi odottaa liikkeellelähtöä niin kauan, että ehkä se oli vielä silloin vähän vauva. (Elea oppi ryömimään ja konttaamaan joskus 7-9kk ikäisenä, ja oikeestaan samoihin aikoihin alkoi vasta itse istumaankin.) Nyt tuo tyttö on ihan hetkessä noussut pystyyn, oppinut kävelemään tukea vasten ja seisomaan ilman tukea. Yks päivä tyttö yllätti kun kiipes ite portaat yläkertaan, ja nousee myös itse sohvalle ja lähes heti oppi sieltä myös lähtemään jalat edellä. Sanoja on myös tullut hirveesti lisää: äiti, nam(ruokaa), kakka, kukka, kukkuu, mummu, pappa, aiiaii(halii), bä!bä! (koira, kissa), tii-kkaa(kiikkaa). Myös Elean oma luonne ja tahto on alkanut tulla enemmän esiin, ja kiukuttelemaankin ollaan opittu. Kaippa se on siis uskottava, että ei tuo pieni enää oikeestaan niin pieni ookkaan.. <3
Ihaninta tässä kasvussa on kuitenkin se, kun tosiaan tuo luonne alkaa enemmän näkyä. Eleasta huomaa selvästi jos se ei jostain tykkää, tai jos joku on mukavaa. Tytön voi pienillä teoilla tai asioilla saada silminnähden onnelliseksi. Äitin sylistä haetaan lohtua ja halia, ja se rakkaus on niin pyyteetöntä. Tuo pieni ihminen on niin viaton vielä, ja tarvitsee aikuista vielä pitkäksi aikaa auttamaan ja opettamaan. Ihanaa tietää, että joku tarvitsee mua.
Eemi lähtee tänään mökille viikonlopuksi, ja me saadaan Elean kans olla ihan kahestaan täällä. Pikkutyttö saa tulla äitin viereen nukkumaan. <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti