Kesän viimeinen

Haaveissa oli vaikka mitä, mutta aika on rajallista ja niin se kesä taas lähenee loppuaan. Muumimaailma ja Korkeasaari jäi tänä vuonna näkemättä, mutta päästiin me kuitenkin vielä kesän viimeiselle reissulle.

Vielä viimeviikonloppuna kovasti mietittiin että lähdetäänkö johonkin, ja jos lähdetään niin millä, minne ja milloin. Eemi sai kun saikin järjestettyä itselleen kaksi lomapäivää, joten tiistaina lyötiin matkasuunnitelmat lukkoon ja sovittiin auton lainasta, meidän oma kun on edelleen rikki.

Keskiviikkoaamun pakkasin, ja Eemin töiden jälkeen kurvattiin ripsihuollon kautta Ouluun. Oltiin varattu leirintäalueelta pieni mökki, ja perillä oltiin niin myöhään että saatiinkin mennä suoraan iltapalan jälkeen nukkumaan. Aamupala syötiin viereisessä Sokos hotellissa, ja käytiin Edenissä uimassa. Aikataulu oli aika kiireinen koska tahdottiin keretä viikonlopuksi kotiin viettämään Venetsialaisia. Päikkäriaikaan pakattiin tytöt autoon ja jatkettiin matkaa Haaparantaan. Ikeaa vartenhan me sinne mentiin, mutta mukaan tarttui myös kenkiä ja paljon karkkia. Ollaan kyllä aikaisemminkin käyty Ikean viereisessä Candy worldissa, mutta ainakin meiltä on jäänyt kokonaan huomaamatta sen yhteydessä oleva Hoplop/Touhutalo-tyylinen leikkipaikka lapsille. Siellä vierähtikin sitten useampi tunti, ja kyllä meillä oli iloinen pikkutyttö! Vilakin pääsi vähän lattialle verryttelemään jatkuvan autoilun tai rattaissa/sylissäistumisen vastikkeeksi ja me saatiin Eemin kanssa juoda kahvit ihan rauhassa. Oltiin suunniteltu paluumatka yölle, ja Ikeassa kuluikin aikaa oletettua vähemmän joten oli kyllä aivan huippua että voitiin viettää luppoaika siellä. Paikka meni kiinni Suomen aikaa klo 20.00, joten siitä suunnattiin autoon iltapalalle ja kohti kotia. Elea jätti päikkäritkin välistä, joten kaiken tuon riehumisen ja shoppailun jäljiltä aivan väsynyt pikkutyttö nukahti melkein heti autoon. Kotona oltiin jo 00-01 välillä yöllä, joten hyvin kerettiin vielä Eemin kanssakin nukkua.

Vaikka reissu oli nopea ja aika kiireinen, niin kyllä se piristi! Miten mukava päästä välillä jonnekkin ihan muualle, ja vielä mukavampi palata takaisin kotiin. Uudet huonekalut odottaa kasaajaa kun Eemi on sen pikkusisaruksien kanssa aloittelemassa Venetsialaistenviettoa driftingkisojen merkeissä. Me jäätiin tyttöjen kanssa kotiin päikkäreille, kun Eleaa muutenkin meinaa kaikki tommonen kovaääninen vähän pelottaa.Vielä pitäisi muutama raketti käydä ostamassa että saa Elealle illalla niitä näyttää. Nyt saa ihana syksy tulla!♥ Hauskaa viikonloppua ja Venetsialaista niille jotka sitä juhlii!

Aikataulu tosiaan oli _todella_ kiireinen, kun kuviakaan ei reissulta ole kuin yksi. Huh!

Kahden lapsen äitinä

Alku oli vaikeampaa kuin koskaan olisin osannut kuvitella. Ei niinkään fyysisesti, mutta henkisesti senkin edestä. Synnytys oli nopea, ja yhtäkkiä olin kahden lapsen äiti. Synnytyksen jälkeinen aika saa edelleen kyyneleet mun silmiin. 

Vaikka en koskaan ollut muodostanut mielessä kuvaa siitä, miltä vauva näyttäisi, se yllätti mut kuitenkin. Niin kaunis ja täydellinen, mutta ei kuitenkaan mun lapsen näköinen. En tuntenut vauvaa ollenkaan, eikä mun sydämeen sattunut kaikesta siitä rakkauden määrästä kun katsoin sitä pientä ihmistä. Se ei näyttänyt Elealta, ei kuulostanut samalta, eikä meidän välillä ollut samanlaista sidettä.

Tottakai rakastin vauvaa. Rakastin paljon, ja halusin rakastaa vielä enemmän. Silitin, pidin lähellä, halasin. Tällä kertaa kaikki oli vaan niin erilaista kuin Elean vauva-aikana. Aika on rajallista, eikä mitenkään olisi ollut mahdollista makoilla koko päivää vauvan vieressä. Enkä olis edes halunnut, onhan mulla myös Elea. Tutustuminen vauvaan vei paljon kauemman aikaa, joka sai mulle aikaan todella pahan olon. 

Aika kului. Jokainen hymy, ilo, itku ja yhteinen hetki sai mut rakastumaan tuohon pieneen ihmiseen enemmän. Jokaisen äänähdyksen, naurun tai tavun kuuleminen sai mut tuntemaan sen rakkauden mun sydämessä entistä kovempaa. Tänään, kun halaan ja katson tuota tyttöä, tuntuu mun sydämessä samalta. En osaa sanoa milloin se alkoi, mutta se tuntuu niin älyttömän hyvältä. 

Tyhmää, että oon ruoskinut itteeni tämän takia. Joka päivä opitaan tuntemaan toisemme paremmin. Se tunne, ja side meidän välillä kasvaa koko ajan. Miten voisikaan olettaa, että vasta muutaman tunnin ikäinen vauva olisi mulle yhtä tuttu kuin Elea, jonka kanssa ollaan vietetty lähes jokainen hetki yhdessä 1,5 vuoden ajan.

Meidän elämä on helpottanut tämän tajuamisen jälkeen kovasti. Mun olo on rauhallinen, eikä mun enää tarvi potea huonoa omaatuntoa. Mulla on niin hyvä olla näiden kahden pienen ihmisen vierellä. Sama kumpaa katson, mun sydän aivan pakahtuu. Miten oonkaan voinut saada jotain noin hyvää aikaan. 

Well hello, Uhma!

Se tosiaan tuli. Ja vei mennessään kaikki "Onkohan tää nyt sitä?"-mietteet joita mulla oli (täällä) mielessä. Uhmaikä. Yh.

Elean 2-vuotiskuvauksista. Ei ihan sitä, mitä hain.. =D

Itkua, parkua, kiljumista, karjumista. Potkimista, lyömistä. Vieraiden saapuessa talo on kuin helvetin esikartano. Ruoat lattialla lautasineen, maidot pöydällä. Pikkutyttö itkee ja karjuu lelulaatikon luona "Älää ota sitäääää!!!" Huh.

Pahimmat tilanteet on juurikin niitä, kun meillä on vieraita. (Lapsia.) Elealle on ilmeisen kova paikka se, että joku koskee meidän tai tyttöjen tavaroihin. Kovasti oon koittanut opettaa että muutkin saa leikkiä, ja ehkä joku päivä lapset leikkii taas yhdessä nätisti. Mua itteeni ei niin kamalasti häiritse tuo Elean kiukuttelu jos siihen ei liity väkivaltaa tai just tuota lelujen käsistärepimistä tms. Jos tekee mieli huutaa, huuda. Vierailla ei vaan taida olla mukavaa. Koko aika kuluu Elean komentamiseen ja sen huudon kuunteluun. Jos hetken on hiljaista, niin tyttö on luultavasti hakemassa jotain millä lyödä sua päähän. Ja toiset väittää että elämästä tulee tylsää kun saa lapsia.. =D

Ei tämä kuitenkaan nyt niin kamalaa ole. Sitä pientä kiukuttelua on oppinut pitämään jo "normaalina", ja suurimpaan osaan tilanteista osaa jo jollain tapaa varautua. Kyläily, kaupassakäynti ja muu normaali arki sujuu edelleen ihan hyvin. Pahimpia tilanteita on juurikin nuo, kun meille tulee lapsia kylään. Mielummin siis itse vierailen jossain (niinkuin ennenkin). Elea on nykyään tosi hauskaa seuraa, eikä kotonaolokaan oo niin tylsää. Kiukut kiukutellaan ja sen jälkeen jatketaan leikkejä yhdessä. 

Ehkä mä kuitenkin vähän toivon, että nuo tytön uhmailut helpottais jossain vaiheessa. ;) Siihen asti tyydyn kohtalooni, pakenen välillä lepuuttamaan korvia, nautin jokaisesta hymystä ja hyvästä hetkestä. Ja ehkä edelleen hihitän kulman takana tuolle kiukkuselle tytölle. ♥ 

Ihana ukkonen

Oonkohan koskaan kertonut, että rakastan ukkosta. Rakastan sadetta, ukkosta, pimeää ja salamoita. Oon kovasti oottanut helteiden tuovan mukanaan rankempiakin myrskyjä, mutta eipä täällä Kokkolassa ainakaan mitään sen kummempaa oo näkynyt. 

Perjantai-iltana lähdin tyttöjen nukkumaanmenon jälkeen vielä kuvaamaan. Meidän auto on rikki, joten jouduin tyytyä Eemin työautoon. Kamala, iso auto. Ensin ihmettelin ihmisten määrää, kunnes tajusin että on viikonloppu. Joka paikassa ihmisiä, minä autolla jota en osaa käyttää = ahdistava yhdistelmä. Masentuneena käännyin jo kotia kohti ja päätin lähteä uudestaan viikolla. Liikennevaloissa huomasin taivaalla kirkkaita valoja. Siis ihan hemmetin isoja salamoita! Mun oli ihan pakko lähteä metsästämään niitä, joten tein u-käännöksen ja lähdin läheiseen saareen. (Jonne pääsee autolla, en jaksanut uida.) 

Vastarannalla oli kamala myräkkä, ja mun oli pakko jäädä kameran kanssa istumaan kivelle. Puolen tunnin istuskelun ja kuvaamisen jälkeen alkoi sataa kaatamalla ja myrsky oli jo aivan päänpäällä, joten koin parhaaksi paeta autoon. Onneks menin! Olin koko viikonlopun niin hyvällä tuulella! Kotiinmennessä oli jo aivan pimeetä, ja kun sisälle pääsin ni jo täällä meilläkin ukkosti. Laitoin tälle alkusyksylle ekat kynttilät palamaan. Aaaaahh miten rakastankaan sadetta ja pimeää. <3 Yhtään kunnon salamaa en saanut ikävä kyllä kuvaan vaikka kovasti yritin, joten ehkä täytyy vielä vähän harjoitella..

Ihanat kesäpäivät

Mikä ihana kesä! ♥ En vaan millään pääse yli tästä hehkuttamisesta. Tyttöjen kans on niin helppo mennä ja tulla, kun on lämmin. Tekemistä on rajattomasti, ja Vilan syötötkin onnistuu pihalla. Perjantaina otettiin äkkilähtö Kinnulaan mökille. Kuten kaikki varmaan huomas, ilmat oli mahtavat ja pari päivää vietettiin mökin pihassa. Vila pääsi ensimmäistä kertaa telttaan yöksi, ja olin itekki aivan innoissani! Rakastan telttaöitä! Yöksi viileni sopivasti, ja pitkästä aikaa sai nukkua peiton alla heräämättä jatkuvasti kuumuuteen. Unta en tosin millään meinannut saada kun jännitti niin kamalasti miten Elean yö sujuu mummun ja pappan kanssa asuntovaunussa. Aamulla heräiltiin jo kahdeksan aikaan Eemin ja Vilan kanssa ja kerettiin vielä aamukalaan ennenku Elea heräs. :D

Mökki on rantatontilla, joten onhan se sanomattakin selvää että Elea oli lääräämässä oikeestaan koko ajan. Ite en tuota osaa niin loman kannalta ottaa, kun koko ajan toisen piti juosta tytön perässä ettei se vaan pääse yksin rantaan. Päivät on myös kaikille raskaita kun ei pääse helteestä hetkeksikään hengähtämään sisälle. Päätettiin sitten mukavan miniloman jälkeen lähteä kuitenkin lauantai-iltana jo kotiin. Vilakin pääsi ekaa kertaa järveen uimaan vielä ennen lähtöä, vesi oli niin ihanan lämmintä!

Sunnuntain suunnitelmiin kuului mm. Elean 2-vuotiskuvaus, joka kuitenkin toistaiseksi on vielä tekemättä. Haluan ottaa ainakin osan kuvista samassa paikassa ladon luona kuin 1-vuotiskuvat ja sinne siis suunnattiin. Eipä vaan muistettu että siihen paistaa aamupäivästä suoraan aurinko joka hieman vaikeuttaa kuvaamista, joten päätettiin jättää kuvaus suosiolla toiselle päivälle ja oltiin jo lähdössä kotiin kun huomattiin joku patikointireitti ja päätettiin kiertää lenkki metsässä vielä. Elea oli aivan innoissaan ja sovittiinki että mennään toisenkin kerran vielä!

Illasta käytiin vielä grillaamassa ja kokeilemassa vihdoin korjattua mönkijää. (Lue: Eemi kokeili ja äiti lohdutti pelkäävää pikkutyttöä sylissä.)

Tänään Pippuri sai mulle jonku hetkellisen mielenhäiriön ja lähdettiin tyttöjen kans suoraan aamupalapöydästä pyörällä n. viiden kilometrin päähän puistoon, peräkärryn renkaat lähes tyhjinä. Huhhuh! Meillä oli kiva aamupäivä puistossa, mutta kyllä matkat otti koville! Selkä ja jalat huutaa hoosiannaa, joten tämä äiti painaa nyt pään tyynyyn ja alan nukkumaan. Kyllä nämä ihanat helteetki vaan omansa verottaa. Ihanaa viikkoa! :)

Mansikoita

Nyt kun mansikkaa saa niin pakkohan mun oli käydä hakemassa talvea varten pakastimeen vähän täytettä. Viimevuonna ostin kaupan edestä laatikollisen, ja kyllä ärsytti kun pääsin kotiin ja huomasin että varmaan puolet mansikoista oli aivan huonoja ja pilalla, osa jopa homeessa. Tänä vuonna päätin siis viisastua vahingosta ja lähdettiin Hetan kanssa ite niitä poimimaan. Oli kyllä älyttömän rankka homma varsinkin näillä helteillä, mutta siitä huolimatta saatiin 10,5kg kerättyä. Ilta sitten niitä perattiin, pakattiin, osa soseutettiin ja pakastettiin. Nyt on pakastin täynnä mansikkaa ja ehkä täytyy toista pakastinta ruveta kattelemaan että sinne mahtuis jotain muutakin..

Marjoista mansikoita meillä kuluu varmaan eniten. Käytän niitä puuron seassa, kakuissa ja kiisseleissä, ja tänään testattiin tyttöjen kanssa sitten uima-allastreffien kunniaks mansikkapiirakka, joka ylitti mun odotukset kyllä täysin. Epäilytti vielä tekovaiheessakin aika paljon, mutta vaniljajäätelön kanssa oli kyllä aivan ihana kesäherkku! Ehkä kaikessa ei aina tarvi olla suklaata.. 

Me ollaan nautittu näistä ilmoista aivan täysillä, ja edelleen aiotaan jatkaa. Elea on alun arkuuden jälkeen rakastunut uimiseen, ja iltapäivät onkin kulunut rannalla ja uima-altaassa. Vilakin pääsi eilen ekaa kertaa altaaseen, ja oli aivan innoissaan. Voi miten rakastan kesää!♥ Tänään taidetaan lähteä Kinnulassa käymään mutta muuten onkin viikonlopun suunnitelmat vielä auki. Ihanaa viikonloppua siis!

Vila 6,5kk

Meillä oli toissapäivänä Vilan 6kk neuvolakäynti. Oma neukkutäti oli lomalla ja käytiin maailman ihanimman sijaisen luona. Tuo ihminen oli kyllä aivan varmasti oikealla alalla, ja me viihdyttiinkin vastaanotolla melkein tunti juttelemassa lapsista ja elämästä. 

Pikkutyttö kasvaa kovasti, painoa oli 9120g ja pituutta 68cm. Vila ei vielä ryömi, mutta en sitä oikeastaan osaa pitää erikoisena kun Eleakin alkoi liikkumaan "vasta" 7-8kk:n ikäisenä. Meillä ei siis oo vielä mitään kiirettä. Vilaa en uskalla oikeen pitää lattialla Elean kanssa vahtimatta, joten jatkuvasti ei oo mahdollista harjoitella, eikä tyttö muutenkaan oo hirveesti viihtynytkään siellä. Oon koittanut lisätä noita harjoitushetkiä siitä huolimatta. Ollaan makoiltu lattialla lyhyitä hetkiä, mutta useasti. Eiköhän tuo vielä kerkeä. :)

Soseet aloitettiin n. 3 viikkoa sitten. Ollaan syöty jo bataattia, parsakaalia, ruusunmarjaa, päärynää ja luumua. Aamupäivästä Vila syö kasvissoseen, ja iltapäivästä hedelmäsoseen. Näin jatketaan ainakin hetki vielä, sillä tuota luumua on pakko tukkia päivään että Vilan maha toimis edes jotenkin. Neuvolassa kehoitettiin aloittamaan iltapuuro sitten kun itestä tuntuu siltä, joten ehkä me lähiaikoina otetaan sekin mukaan. 

Vila ei vielä istu, mutta heijasteet toimi hyvin. Kaikenlaisia uusia ääniä tulee jatkuvasti, ja tyttö jokeltaa jo tavuja. Kehitys oli hyvää ja normaalia, ja seuraava aika saatiin kahden kuukauden päähän. 

Voi mun pieni Vila.♥ Meille kuuluu siis oikein hyvää. Pikkunen tyttö on niin iloinen ja ihana.♥ Ollaan koko perhe vihdoin selvitty vatsataudistakin, ja Vila onneks säästyi siltä. Nyt nautitaan kesästä. Ihanaa viikonloppua!

Antakaa armoa

Huhhuh. Melkein viikko on taas vierähtänyt mutta täällä ollaan. Vilalla alkoi viimeviikolla nousemaan lämpö, olihan meidän edellisestä sairastelusta kuitenkin jo varmaan pari viikkoa, eli aivan liikaa. Meillä ei aikaisemmin kummatkaan tytöt oo koskaan valvottanu, eikä muutenkaan se sairastelu oo ollut niin kamalaa. Tällä kertaa pikkutyttö olikin aivan raukka ja selvästi kipeä,  ja kuumekkin nousi 39,5 asteeseen. Sylissä oli ruuhkaa. Ilmeisesti tauti oli vauvarokkoa, koska ihottuma nousi samalla kuin kuume laski. Huokaisin jo helpotuksesta, sillä meidän muiden ei tarvis sitä sairastaa.

Jepjep. Pari päivää vietettiinkin taas terveenä. Ulkona, rannalla, jätskillä. Ihana kesä. Sunnuntaina päätettiin lähteä Reisjärvellä käymään, mutta aamun taisteluiden jälkeen todettiin että Elealla ei oo kaikki ihan hyvin. Huutoa, kiukkua, huutoa. Iltapäivästä alkoi syykin valjeta, oksennustauti. Jeeeeeee! Toistaiseksi Elea on ainut joka on oksentanu, mutta itellä on aivan veto pois ja tosi huono olo. Toivotaan, että Vila tältä ainakin nyt välttyis.. :/ 

Niin, täällä me nyt sairastetaan. Tänään Elea vaikuttais ainakin hieman paremmalta, vaikka ei tuo terve oo vieläkään. :/ Kumpa nuo pienet sais nyt tämän jälkeen hetken olla rauhassa. :( Toivottavasti muilla on alkanut viikko paremmin! Nyt odottelen täällä innosta piukeena sitä sadetta ja ukkosta. Jes!

Elean juhlissa

Reilu viikko sitten (huh!) kirjoittelin, että kiireitä on tiedossa. Silloin en osannut vielä aavistaakkaan kuinka kiire mulla tulisi olemaan. Vihdoin ollaan sunnuntaisista synttärijuhlista selvitty, ja seuraavat odottaa järjestäjää vasta puolen vuoden päästä. Onneksi.

Eemillä oli pihan valmiiksisaamisessa kamala kiire, ja olikin ulkona koko viikon. Mun harteille jäi siivous, leipominen sekä lasten- ja kodinhoito. Huhhuh! Vila päätti että missään muualla ei ole hyvä kuin sylissä, ja pakko myöntää että kyllä oli homma saada kaikki valmiiks. Eemin sisko H tuli onneks auttamaan mua, ja täällä pitkin iltaa ja yötä sitten laitettiin ja järjesteltiin juhlia, ja saatin kuin saatiinkin kaikki valmiiksi. Kiitos Heta! <3

Tarjottavat oli pakko miettiä niin, että ne on mahdollisimman helppo ja nopea toteuttaa, ja osa mieluiten vielä etukäteen pakastimeen. Näin ollen tarjolla oli 

-täytekakku kinuskivaahdolla ja mansikkasurvoksella (Täällä!)

-2 banoffeeta, toinen mansikoilla ja toinen banaanilla (Täällä!)

-kinkkuhyrriä (Täällä!)

-porkkanakakkua muffinssin muodossa, eli Porkkana Cup caket (En millään muista reseptin alkuperää mutta varmaan onnistuu ihan perus kakun ohjeella.)

-kanasalaatti

Mun on pakko hehkuttaa tota banoffeeta, oon nimittäin rakastunut! NIIIIIIIIIIIIIIN HYVÄÄ! Iso plussa tulee myös siitä, että kondensoitu maito on mahdollista keittää etukäteen, joten juhlapäiväksi jää vaan täytteiden kasaus, johon aikaa kuluu n. 10 minuuttia, sekä pieni hetki jääkaapissa jähmettymässä. Toinen hyvä vinkki on täytekakkua varten. Viimeksi kakkua tehdessä tein täytteen 1,5-kertaisena ja sitä jäi yli järkyttävä määrä. Nakkasin sen kiireessä pakastimeen ja ajattelin siitä joskus väsätä kakun ihan vaan tänne kotiin ja samalla testata että millaiseksi se menee. Täytteen edelleen kummitellessa pakastimessa koskemattomana päätin sen lauantaiaamuna sulattaa ja katsoa että josko pärjäisin sillä eikä mun tarvis uutta tehdä. Täyte säilytti sulaessaan koostumuksen ja maun täysin, joten uuden tekemisen vaivalta onneksi kiireessä säästyin. Ihan vaan vinkkinä jos kiireessä joutuu muutkin leipoa niin tuonkin saa tehtyä siis etukäteen. :)

Juhlat oli oikein mukavat, vaikka kovin kiireiset sillä kutsuttiin tällä kerralla vähän enemmän vieraita kuin viimeksi. Ahdasta oli, mutta onneksi säät suosi ja saatiin terassi myös käyttöön. Juhlien ansiosta saatiin tekosyy laittaa pihakin loppuun, ja meillä on melkein valmista! Mulle on tullut muutama toivepostauspyyntö koskien meidän kotia, joten kunhan tässä saan aikaiseksi niin taidan aloittaa tuosta pihasta. Vila on taas kuumeessa, kaks viimeyötä on ollut aika katkonaisia ja tyttö sylinkipeä. Kiire siis jatkuu edelleen. Koitan palata hieman nopeammin kuin viimekerralla kuitenkin. ;)

Maailman rakkaimmat kaksi

Ihanimmat, rakkaimmat, palkitsevimmat kaksi vuotta. Olen oppinut enemmän kuin koskaan, tuntenut sellaista onnea ja rakkautta mitä en aikaisemmin olisi osannut kuvitellakkaan. Mun maailman rakkain tyttö on tänään jo 2-vuotias. ♥

Aamulla nappasin pikkutytön syliin ja rutistin niin kovasti. Onhan se taas paljon isompi kuin viimekesänä synttärihalia antaessa, mutta edelleen mahtuu syliin jos vaan siinä malttaa olla. Aamulla olin helpottunut kun olo ei ollukaan niin haikea ja surullinen kuin viimevuonna. Kuitenkin eksyin taas selaaman kuvia näiden kahden vuoden ajalta, enkä ilman itkua selvinnyt loppuun. Toisaalta olen onnellinen ja kiitollinen jokaisesta päivästä mitä ollaan saatu viettää yhdessä. Kuten sanoin, mun elämäni parhaat kaksi vuotta. En hetkeäkään epäile etteikö seuraavatkin vuodet kanna mukanaan tuota äärettömän onnen ja rakkauden tunnetta, mutta silti olo on haikea. Nuo vuodet on eletty. Muistot säilyy, mutta noihin päiviin en pääse koskaan takaisin. Aika menee niin nopeaa että hirvittää. Voi mun rakas, pieni Elea. Maailman ihanimmat kaksi vuotta takana, ja monta vielä edessä. ♥

Elea nukkuu vieläkin ja ite oon päikkäreiden aikana askarrelut synttärikutsut joita lähden illasta jakamaan. Kiireinen ja siivouksentäyteinen viikko tiedossa, sillä me juhlitaan pikkutyttöä sunnuntaina! Ihanaa viikkoa! :)

Puoli vuotta

Puoli vuotta sitten saatiin vihdoin pitkän odotuksen jälkeen meidän pieni Vila syliin. Ajatukset ja tunteet liukui laidasta laitaan, uusi elämä ja arki oli alkamassa, ja tulevaisuus jännitti kamalasti. Aivan kuin tuo pieni olis ollut täällä aina, toisaalta taas tuntuu että vasta me tultiin kotiin pienen nyytin kanssa. Voi pieni miten rakas olet mulle. ♥

Harmittaa kamalasti etten ottanut/otattanut Eleasta mitään virallisia vauvakuvia. Haaveilin ensin vauvakuvauksesta, sitten puolivuotiskuvauksesta, mutta päätin kuitenkin odottaa 1-vuotiskuvaukseen. Nyt mietitytti se, että otanko Vilastakaan mitään virallisia kuvia koska isosiskostakaan ei ole.. Päätin kuitenkin hieman kokeilla ja kuvata, ja onneksi niin! Rakastan näitä kuvia, mun pikkunen tyttö on niiiin ihana! Tehdään varmaan vielä uusi kuvauskierros yläkerrassa paremmalla ajalla, tässä kuitenkin teille muutama kuva mun ihanasta pullukasta. :)

Kotiäidistä opiskelijaksi

Opiskelu on aiheuttanut mulle paljon päänvaivaa, josta aikaisemmin kirjoittelinkin. Ei niinkään opiskelu, vaan sen keskeneräisyys. Mua on häirinnyt todella paljon se, että mulla ei oo ollut tulevaisuuteen oikeen mitään suunnitelmaa. Kaikki on niin epävarmaa, mun kun pitäis aina olla kaikesta kartalla etten tuu hulluksi. 

Elämä muuttui kertaheitolla kun Elea syntyi ja tälle tielle oon jäänyt. Oon tehnyt päätöksiä kotiäitiyden ja opiskelun välillä, uuden raskauden ja opiskelun välillä,  ja edelleen oon valinnut kotonaolon opiskelun sijaan. En halua laittaa lapsia, varsinkaan Vilaa, vielä hoitoon. Mua on kauhistuttanut ajatus, että edelleen Vilan ollessa jo 2-vuotias oon ilman ammattia ja työtä. Kotihoidon loputtua putoan ihan tyhjän päälle, ja siitä pitäis jotenkin sitten jatkaa.

Vihdoin oon löytänyt ratkaisun. Selailin taas kerran nettiä ja etsin vaihtelua päiviin. Etsin siis jotain pientä ilta- tai viikonlopputyötä, jota voisin tehdä vaikka lapset on kotihoidossa. En löytänyt töitä, mutta löysin hakemuksen kouluun. Täytin sen, toissaviikolla kävin haastattelussa ja maanantaina sain raastavan viikon odottelun jälkeen sähköpostia että mut on valittu! Oon ollut tästä aika hiljaa, koska olin melkein varma että mua ei valita. Niin ne tilanteet muuttuu siis, ja näillänäkymin musta tulee elokuussa siis opiskelija! 

Lähden siis aikuispuolelle opiskelemaan audiovisuaalista viestintää, ja valmistun keväällä 2016 media-assistentiksi. Mikä parasta, opiskelu suoritetaan monimuotoisena, joten lapset saa olla mun kanssa vielä kotona. Mikä mahtava tilaisuus! Koulua on n. jokatoinen viikko tiistai-iltaisin ja lauantaisin. Meidän elämä tyttöjen kanssa jatkuu siis niinkuin tähänkin asti, mutta samalla saan jotain tehtyä. Kotona on varmasti paljon itsenäistä opiskelua, mutta uskon että selviän siitä, ja se on mulle parempi vaihtoehto kuin viedä lapset hoitoon ja istua päivät koulussa.

Tämä kotiäiti on siis aivan innoissani. En millään jaksa odottaa että tuo koulu alkaa, ja pääsen vihdoin tekemään jotain! Vihdoin mun aivoille on muutakin käyttöä kuin puuron keittoaika, ruoan kypsyysaste ja vaipan vaihtotiheys. Jee! Postimieskin on tyytyväinen kun odotin niin innoissani tuota infokirjettä koululta että oon hakenut postinkin joka päivä normaalin kahden viikon tyhjennysvälin sijaan. Jeeejeeee!

Meidän kaikkien rakas

Siitä on jo melkein puoli vuotta, kun pikkunen Vila syntyi ja saatiin meidän kotiin uusi perheenjäsen. Pikkutyttö on hoitanut kuopuksen roolia kiitettävästi ja pitänyt meidät kaikki kiireisinä. Puoli vuotta sitten mun pienestä Eleasta tuli isosisko. Tuo reipas isosisko joutui jakaa kotinsa, vanhempansa, ja maailman rakkain tyttö-tittelinsä pikkusiskon kanssa. Iso muutos pienen tytön elämässä, mutta Elea on ollut älyttömän reipas ja selvästi onnellinen pikkusiskon saapumisesta.

Nyt kun Vilakin on jo hieman isompi, tytöt viihtyy jo hetkiä yhdessä. Keskenään noita kahta ei uskalla jättää hetkeksikään, Elealla meinaa välillä olla vähän liian rajut leikit pikkusiskolle. Alusta asti oon antanut Elean halata, silitellä, pussata ja pitää sylissä Vilaa. Elea on saanut tuoda vaippaa, leluja ja tuttia (silloin kun se vielä oli käytössä) ja muutenkin "harjoitella" leikkejä Vilan kanssa. Pikkuhiljaa oon alkanut huomata miten Vilakin tykkää ja nauttii näistä yhteisistä hetkistä. Elea on varmaan ainoa, joka saa Vilan kikattamaan niin kovasti, ja joka kerta. Muuten tuo tyttö onkin ainakin toistaiseksi ollut aika hillitty ja totinen..

Vila seurailee kiinnostuneena Elean leikkejä, ja lähes kaikki mitä isosisko tekee, naurattaa. Elea on aivan innoissaan kun huomaa Vilan nauravan, ja innostuu riehumisesta, sotkemisesta, hyppimisestä (ja kaikesta mikä Vilaa naurattaa) entistä enemmän. Meillä siis kuuluu nykyään pienten jalkojen töminää, isomman ja pienemmän naurua Elean "Vila nauraa!" - huutojen saattelemana. Elea tuo Vilalle leluja ja antaa nykyään jopa siskon lainata omiaankin. Uusin keksintö on Vilan poskien puristelu ja nauraminen hassuille ilmeille, ja lähes yhtä hauskaa on juottaa toiselle vettä tuttipullosta ja samalla naureskella kun osa valuu rinnuksille.

"I could stay awake

just to hear you breathing,

watch your smile 

while you are sleeping,

while you're far away and dreaming"

Päivä päivältä oon varmempi siitä, että parempaa aikaa pikkusiskon syntymälle ei olisi voinut olla. Vaikka Elean elämä muuttui paljon, uskon kuitenkin, että vain ja ainoastaan positiivisesti. Alkuun elämä oli aikamoista tunteiden sotkua ja totuttelua uuteen arkeen, mutta nyt on pakko sanoa että onnellisempi en voisi olla. Enää en pode huonoa omaatuntoa siitä, että Elea ei ole enää se ainoa. Mun sydämeen aivan sattuu kun näen nuo kaksi yhdessä. Miten ne tykkää olla yhdessä, miten rakkaita ne on toisilleen. Miten paljon rakastan kumpaakin.

Parempaa lahjaa en noille ihanille tytöille olisi voinut antaa kuin toisensa.

Haloohaloo

Elossa ollaan vaikka ihan kamala kesäflunssa koitti meidät tainnuttaa. Ite alotin sairastelun viikko sitten, jonka jälkeen Vila ja Eemikin on kerennyt kuumeilla. Lisäksi Vila sai vielä maanantaina neuvolassa rokotukset ja on ollut aika itkuinen niiden jälkeen. Kiirettä on siis pitänyt mutta täällä ollaan edelleen! Elea on toistaiseksi säästynyt taudilta ja toivottavasti meidän sairastelut olis sairastettu nyt hetkeksi.

Ollaan paranneltu oloa mm. ihanassa Vohvelikahvilassa (jota kehuin jo viimekesänä jos joku muistaa). Teetä on kulunut litroittain, särkylääkettä ja kurkkupastilleja paketillinen, ja vihdoin tuntuu terveeltä. Pippuri uskalsi tulla tänään vihdoin kylään Hugon kanssa, ja aloiteltiim Juhannusta pitsan, jäätelön ja mansikoiden merkeissä. Viikonloppuna on tiedossa paaaljon herkkuja, ystäviä ja lapsia, ja toivottavasti ulkoilua. 

Elea kasvaa

Voi miten iso tyttö mun Eleasta on tullut. Kamala miten nopeasti vielä tässäkin vaiheessa tuo tyttö kehittyy. Kun miettii puoli vuotta taaksepäin aikaa, kun Vila oli juuri syntynyt, on muutos jo järkyttävän suuri. Olin jotenkin ajatellut, että tässä vaiheessa se olis tavallaan jo hieman "hidastunut", kun vauvat ne vasta kehittyykin vauhdilla. 

Meillä oli maanantaina Elean 1,5-vuotislääkäri ja 2-vuotisneuvola. (:D) Pikkutyttö täyttää siis kuun lopulla vuosia, huh! Pituuskasvu senkun jatkaa etenemistään, ja pituudeksi saatiin huimat 93cm. Raukka tyttö jos meinaa kasvaa yhtä isoksi kuin äitinsä. Puolessa vuodessa kasvua on siis tullut 5cm. Puhetta tulee jo paljon, jopa kuuden sanan lauseita. Motoriikka ja muu kehitys hyvää, eikä lääkärikään löytänyt mitään erikoista. Kooltansa ja kehitykselta tuo pikkunen vastaa kuulemma jo 3-vuotiasta. Elea ilmeisesti pistää siis vaan kapuloita rattaisiin kun äiti niiiin toivoi että mun pieni olis aina pieni. <3

On tässä kasvamisessa onneksi paljon hyviäkin puolia. Meillä on Elean kanssa tosi hauskaa kun tyttö jo ymmärtää puhetta ja leikitkin on jo paljon monipuolisempia. Me luetaan kirjoja, piirretään, leikitään legoilla, riehutaan. Kesken leikkien tuo pikkunen kiipeää äidin syliin halaamaan tai pussaamaan. Eilen peittelin Eleaa päikkäreille, kun tuo pieni tyttö sanoi ensimmäistä kertaa tuon maailman ihanimman ja palkitsevimman lauseen; 

"akastan sinua". <3

Voiko ketään näin paljon rakastaa?

Kesäksi tekemistä

Edellisessä tekstissä taisin jo mainita, että laitetaan remontti tauolle kesäksi. Haaveena olis, että Eemi kerkeis tänä kesänä pitää edes lyhyen loman töistä, ja päästäis jossain käymään. Toistaiseksi kiire on ainakin kamala, ja tyydyttiin käymään läheisessä Kälviän kotieläinpuistossa.

Aika pieni paikka tuo on, ja tosiaan siellä on "vaan" kotieläimiä. Pupuja, kissoja, koiria, lehmiä, lampaita, possuja, kanoja ja semmosia. Elea oli kyllä innoissaan ja tykkäs eläimiä ihailla, mutta mua itteeni houkuttais enemmän joku hieman isompi paikka. 

Missä te ootte reissanut tämänikäisten kanssa? Mua houkuttais paljon ainakin Muumimaa, uskon että Elea tykkäis niiiin paljon kun muumit on aika kovassa suosiossa tällä hetkellä. Jossain muuallakin olis kiva käydä, tietäis nyt vaan ennenku alkaa suunnittelemaan että voiko Eemi edes olla lomalla. En oo hirveesti vielä selaillut netistä että mitä kaikkea olis tarjolla tämänikäisille lapsille, mutta vinkatkaa ihmeessä jos on joku kiva juttu mielessä! :)

Oli meillä oikeesti mukavaa vaikka tuo viimeinen kuva näyttää tuolta! :D Kierroksen jälkeen lähdettiin vielä Pippurin ja lasten kanssa syömään maailman parasta kalakeittoa Pipsin mummulle. Nyt tytöt nukkuu ja itekkin taidan nostaa jalat sohvalle. ;)

Pihatöitä

Meillä on ollut pari kuukautta täysi remontti menossa. Viimekesänä innostusta talon julkisivuremonttiin ei ollut tarpeeksi, ja niimpä se jäi tauolle yhtä nopeasti kuin alkoikin. Nyt ollaan vihdoin tsempattu ja pihapuoli alkaa olla pikkuhiljaa valmiina. Meidän suunnitelmat muuttui, joten sisäpuolen viimeistely ei ainakaan heti ole ajankohtainen. Sovittiin Eemin kanssa että kesä eletään nyt ainakin rauhassa ja syksyllä tehdään remontti sisällä valmiiksi.

Piha on ollut muutosta asti aika myllätty, eikä Elean kanssa oikeen sitä oo voinut käyttää. Nyt kun se on tasoitettu ja siivottu, ollaankin pariin otteeseen sitä käyty jo testaamassa. Elea on ollut aivan innoissaan kun on niin paljon tilaa kirmata, eikä mullakaan oo ollut läheskään niin tylsää kun ollaan voitu olla Eemin seurana ulkona. 

Vielä olis vähän hommaa jäljellä. Multa haisee suoraansanottuna paskalle ja tulevan uima-altaan kuoppa on mutaa täynnä. Tottakai siellä kaivaminen oli Elean lempipuuhaa, joten sotkulta ei olla vältytty. Tänään olis onneksi vuorossa nurmikon kylväminen, ja sitten saakin muutaman viikon odotella että piha alkaa vihertää ja sen saa kunnolla käyttöön. Ihanaa että saadaan vihdoin oma piha!

Nyt kun me ilmeisesti tänne hetkeksi aiotaan jäädä, täytyy alkaa myös miettiä sisällä sisustusjuttuja ja säilytysratkaisuja. Kämppä ei oo ollenkaan sellainen kuin haluaisin, enkä oikeestaan tiedä mitä siellä pitäisi tehdä että se olisi.. Jokatapauksessa täällä en tällä hetkellä ainakaan hirveesti viihdy, joten jotain pitää keksiä.

Mites muilla on kesälomat alkaneet? :)