30 kesäkuuta, 2014

Maailman rakkaimmat kaksi


Ihanimmat, rakkaimmat, palkitsevimmat kaksi vuotta. Olen oppinut enemmän kuin koskaan, tuntenut sellaista onnea ja rakkautta mitä en aikaisemmin olisi osannut kuvitellakkaan. Mun maailman rakkain tyttö on tänään jo 2-vuotias. ♥



Aamulla nappasin pikkutytön syliin ja rutistin niin kovasti. Onhan se taas paljon isompi kuin viimekesänä synttärihalia antaessa, mutta edelleen mahtuu syliin jos vaan siinä malttaa olla. Aamulla olin helpottunut kun olo ei ollukaan niin haikea ja surullinen kuin viimevuonna. Kuitenkin eksyin taas selaaman kuvia näiden kahden vuoden ajalta, enkä ilman itkua selvinnyt loppuun. Toisaalta olen onnellinen ja kiitollinen jokaisesta päivästä mitä ollaan saatu viettää yhdessä. Kuten sanoin, mun elämäni parhaat kaksi vuotta. En hetkeäkään epäile etteikö seuraavatkin vuodet kanna mukanaan tuota äärettömän onnen ja rakkauden tunnetta, mutta silti olo on haikea. Nuo vuodet on eletty. Muistot säilyy, mutta noihin päiviin en pääse koskaan takaisin. Aika menee niin nopeaa että hirvittää. Voi mun rakas, pieni Elea. Maailman ihanimmat kaksi vuotta takana, ja monta vielä edessä. ♥





Elea nukkuu vieläkin ja ite oon päikkäreiden aikana askarrelut synttärikutsut joita lähden illasta jakamaan. Kiireinen ja siivouksentäyteinen viikko tiedossa, sillä me juhlitaan pikkutyttöä sunnuntaina! Ihanaa viikkoa! :)

29 kesäkuuta, 2014

Puoli vuotta


Puoli vuotta sitten saatiin vihdoin pitkän odotuksen jälkeen meidän pieni Vila syliin. Ajatukset ja tunteet liukui laidasta laitaan, uusi elämä ja arki oli alkamassa, ja tulevaisuus jännitti kamalasti. Aivan kuin tuo pieni olis ollut täällä aina, toisaalta taas tuntuu että vasta me tultiin kotiin pienen nyytin kanssa. Voi pieni miten rakas olet mulle. ♥



Harmittaa kamalasti etten ottanut/otattanut Eleasta mitään virallisia vauvakuvia. Haaveilin ensin vauvakuvauksesta, sitten puolivuotiskuvauksesta, mutta päätin kuitenkin odottaa 1-vuotiskuvaukseen. Nyt mietitytti se, että otanko Vilastakaan mitään virallisia kuvia koska isosiskostakaan ei ole.. Päätin kuitenkin hieman kokeilla ja kuvata, ja onneksi niin! Rakastan näitä kuvia, mun pikkunen tyttö on niiiin ihana! Tehdään varmaan vielä uusi kuvauskierros yläkerrassa paremmalla ajalla, tässä kuitenkin teille muutama kuva mun ihanasta pullukasta. :)




28 kesäkuuta, 2014

Kotiäidistä opiskelijaksi

Opiskelu on aiheuttanut mulle paljon päänvaivaa, josta aikaisemmin kirjoittelinkin. Ei niinkään opiskelu, vaan sen keskeneräisyys. Mua on häirinnyt todella paljon se, että mulla ei oo ollut tulevaisuuteen oikeen mitään suunnitelmaa. Kaikki on niin epävarmaa, mun kun pitäis aina olla kaikesta kartalla etten tuu hulluksi. 

Elämä muuttui kertaheitolla kun Elea syntyi ja tälle tielle oon jäänyt. Oon tehnyt päätöksiä kotiäitiyden ja opiskelun välillä, uuden raskauden ja opiskelun välillä,  ja edelleen oon valinnut kotonaolon opiskelun sijaan. En halua laittaa lapsia, varsinkaan Vilaa, vielä hoitoon. Mua on kauhistuttanut ajatus, että edelleen Vilan ollessa jo 2-vuotias oon ilman ammattia ja työtä. Kotihoidon loputtua putoan ihan tyhjän päälle, ja siitä pitäis jotenkin sitten jatkaa.

Vihdoin oon löytänyt ratkaisun. Selailin taas kerran nettiä ja etsin vaihtelua päiviin. Etsin siis jotain pientä ilta- tai viikonlopputyötä, jota voisin tehdä vaikka lapset on kotihoidossa. En löytänyt töitä, mutta löysin hakemuksen kouluun. Täytin sen, toissaviikolla kävin haastattelussa ja maanantaina sain raastavan viikon odottelun jälkeen sähköpostia että mut on valittu! Oon ollut tästä aika hiljaa, koska olin melkein varma että mua ei valita. Niin ne tilanteet muuttuu siis, ja näillänäkymin musta tulee elokuussa siis opiskelija! 



Lähden siis aikuispuolelle opiskelemaan audiovisuaalista viestintää, ja valmistun keväällä 2016 media-assistentiksi. Mikä parasta, opiskelu suoritetaan monimuotoisena, joten lapset saa olla mun kanssa vielä kotona. Mikä mahtava tilaisuus! Koulua on n. jokatoinen viikko tiistai-iltaisin ja lauantaisin. Meidän elämä tyttöjen kanssa jatkuu siis niinkuin tähänkin asti, mutta samalla saan jotain tehtyä. Kotona on varmasti paljon itsenäistä opiskelua, mutta uskon että selviän siitä, ja se on mulle parempi vaihtoehto kuin viedä lapset hoitoon ja istua päivät koulussa.

Tämä kotiäiti on siis aivan innoissani. En millään jaksa odottaa että tuo koulu alkaa, ja pääsen vihdoin tekemään jotain! Vihdoin mun aivoille on muutakin käyttöä kuin puuron keittoaika, ruoan kypsyysaste ja vaipan vaihtotiheys. Jee! Postimieskin on tyytyväinen kun odotin niin innoissani tuota infokirjettä koululta että oon hakenut postinkin joka päivä normaalin kahden viikon tyhjennysvälin sijaan. Jeeejeeee!

24 kesäkuuta, 2014

Meidän kaikkien rakas

Siitä on jo melkein puoli vuotta, kun pikkunen Vila syntyi ja saatiin meidän kotiin uusi perheenjäsen. Pikkutyttö on hoitanut kuopuksen roolia kiitettävästi ja pitänyt meidät kaikki kiireisinä. Puoli vuotta sitten mun pienestä Eleasta tuli isosisko. Tuo reipas isosisko joutui jakaa kotinsa, vanhempansa, ja maailman rakkain tyttö-tittelinsä pikkusiskon kanssa. Iso muutos pienen tytön elämässä, mutta Elea on ollut älyttömän reipas ja selvästi onnellinen pikkusiskon saapumisesta.



Nyt kun Vilakin on jo hieman isompi, tytöt viihtyy jo hetkiä yhdessä. Keskenään noita kahta ei uskalla jättää hetkeksikään, Elealla meinaa välillä olla vähän liian rajut leikit pikkusiskolle. Alusta asti oon antanut Elean halata, silitellä, pussata ja pitää sylissä Vilaa. Elea on saanut tuoda vaippaa, leluja ja tuttia (silloin kun se vielä oli käytössä) ja muutenkin "harjoitella" leikkejä Vilan kanssa. Pikkuhiljaa oon alkanut huomata miten Vilakin tykkää ja nauttii näistä yhteisistä hetkistä. Elea on varmaan ainoa, joka saa Vilan kikattamaan niin kovasti, ja joka kerta. Muuten tuo tyttö onkin ainakin toistaiseksi ollut aika hillitty ja totinen..

Vila seurailee kiinnostuneena Elean leikkejä, ja lähes kaikki mitä isosisko tekee, naurattaa. Elea on aivan innoissaan kun huomaa Vilan nauravan, ja innostuu riehumisesta, sotkemisesta, hyppimisestä (ja kaikesta mikä Vilaa naurattaa) entistä enemmän. Meillä siis kuuluu nykyään pienten jalkojen töminää, isomman ja pienemmän naurua Elean "Vila nauraa!" - huutojen saattelemana. Elea tuo Vilalle leluja ja antaa nykyään jopa siskon lainata omiaankin. Uusin keksintö on Vilan poskien puristelu ja nauraminen hassuille ilmeille, ja lähes yhtä hauskaa on juottaa toiselle vettä tuttipullosta ja samalla naureskella kun osa valuu rinnuksille.


"I could stay awake
just to hear you breathing,
watch your smile 
while you are sleeping,
while you're far away and dreaming"


Päivä päivältä oon varmempi siitä, että parempaa aikaa pikkusiskon syntymälle ei olisi voinut olla. Vaikka Elean elämä muuttui paljon, uskon kuitenkin, että vain ja ainoastaan positiivisesti. Alkuun elämä oli aikamoista tunteiden sotkua ja totuttelua uuteen arkeen, mutta nyt on pakko sanoa että onnellisempi en voisi olla. Enää en pode huonoa omaatuntoa siitä, että Elea ei ole enää se ainoa. Mun sydämeen aivan sattuu kun näen nuo kaksi yhdessä. Miten ne tykkää olla yhdessä, miten rakkaita ne on toisilleen. Miten paljon rakastan kumpaakin.

Parempaa lahjaa en noille ihanille tytöille olisi voinut antaa kuin toisensa.

19 kesäkuuta, 2014

Haloohaloo

Elossa ollaan vaikka ihan kamala kesäflunssa koitti meidät tainnuttaa. Ite alotin sairastelun viikko sitten, jonka jälkeen Vila ja Eemikin on kerennyt kuumeilla. Lisäksi Vila sai vielä maanantaina neuvolassa rokotukset ja on ollut aika itkuinen niiden jälkeen. Kiirettä on siis pitänyt mutta täällä ollaan edelleen! Elea on toistaiseksi säästynyt taudilta ja toivottavasti meidän sairastelut olis sairastettu nyt hetkeksi.



Ollaan paranneltu oloa mm. ihanassa Vohvelikahvilassa (jota kehuin jo viimekesänä jos joku muistaa). Teetä on kulunut litroittain, särkylääkettä ja kurkkupastilleja paketillinen, ja vihdoin tuntuu terveeltä. Pippuri uskalsi tulla tänään vihdoin kylään Hugon kanssa, ja aloiteltiim Juhannusta pitsan, jäätelön ja mansikoiden merkeissä. Viikonloppuna on tiedossa paaaljon herkkuja, ystäviä ja lapsia, ja toivottavasti ulkoilua. 




12 kesäkuuta, 2014

Elea kasvaa

Voi miten iso tyttö mun Eleasta on tullut. Kamala miten nopeasti vielä tässäkin vaiheessa tuo tyttö kehittyy. Kun miettii puoli vuotta taaksepäin aikaa, kun Vila oli juuri syntynyt, on muutos jo järkyttävän suuri. Olin jotenkin ajatellut, että tässä vaiheessa se olis tavallaan jo hieman "hidastunut", kun vauvat ne vasta kehittyykin vauhdilla. 



Meillä oli maanantaina Elean 1,5-vuotislääkäri ja 2-vuotisneuvola. (:D) Pikkutyttö täyttää siis kuun lopulla vuosia, huh! Pituuskasvu senkun jatkaa etenemistään, ja pituudeksi saatiin huimat 93cm. Raukka tyttö jos meinaa kasvaa yhtä isoksi kuin äitinsä. Puolessa vuodessa kasvua on siis tullut 5cm. Puhetta tulee jo paljon, jopa kuuden sanan lauseita. Motoriikka ja muu kehitys hyvää, eikä lääkärikään löytänyt mitään erikoista. Kooltansa ja kehitykselta tuo pikkunen vastaa kuulemma jo 3-vuotiasta. Elea ilmeisesti pistää siis vaan kapuloita rattaisiin kun äiti niiiin toivoi että mun pieni olis aina pieni. <3

On tässä kasvamisessa onneksi paljon hyviäkin puolia. Meillä on Elean kanssa tosi hauskaa kun tyttö jo ymmärtää puhetta ja leikitkin on jo paljon monipuolisempia. Me luetaan kirjoja, piirretään, leikitään legoilla, riehutaan. Kesken leikkien tuo pikkunen kiipeää äidin syliin halaamaan tai pussaamaan. Eilen peittelin Eleaa päikkäreille, kun tuo pieni tyttö sanoi ensimmäistä kertaa tuon maailman ihanimman ja palkitsevimman lauseen; 


"akastan sinua". <3

Voiko ketään näin paljon rakastaa?



10 kesäkuuta, 2014

Kesäksi tekemistä

Edellisessä tekstissä taisin jo mainita, että laitetaan remontti tauolle kesäksi. Haaveena olis, että Eemi kerkeis tänä kesänä pitää edes lyhyen loman töistä, ja päästäis jossain käymään. Toistaiseksi kiire on ainakin kamala, ja tyydyttiin käymään läheisessä Kälviän kotieläinpuistossa.


Aika pieni paikka tuo on, ja tosiaan siellä on "vaan" kotieläimiä. Pupuja, kissoja, koiria, lehmiä, lampaita, possuja, kanoja ja semmosia. Elea oli kyllä innoissaan ja tykkäs eläimiä ihailla, mutta mua itteeni houkuttais enemmän joku hieman isompi paikka. 



Missä te ootte reissanut tämänikäisten kanssa? Mua houkuttais paljon ainakin Muumimaa, uskon että Elea tykkäis niiiin paljon kun muumit on aika kovassa suosiossa tällä hetkellä. Jossain muuallakin olis kiva käydä, tietäis nyt vaan ennenku alkaa suunnittelemaan että voiko Eemi edes olla lomalla. En oo hirveesti vielä selaillut netistä että mitä kaikkea olis tarjolla tämänikäisille lapsille, mutta vinkatkaa ihmeessä jos on joku kiva juttu mielessä! :)



Oli meillä oikeesti mukavaa vaikka tuo viimeinen kuva näyttää tuolta! :D Kierroksen jälkeen lähdettiin vielä Pippurin ja lasten kanssa syömään maailman parasta kalakeittoa Pipsin mummulle. Nyt tytöt nukkuu ja itekkin taidan nostaa jalat sohvalle. ;)



03 kesäkuuta, 2014

Pihatöitä

Meillä on ollut pari kuukautta täysi remontti menossa. Viimekesänä innostusta talon julkisivuremonttiin ei ollut tarpeeksi, ja niimpä se jäi tauolle yhtä nopeasti kuin alkoikin. Nyt ollaan vihdoin tsempattu ja pihapuoli alkaa olla pikkuhiljaa valmiina. Meidän suunnitelmat muuttui, joten sisäpuolen viimeistely ei ainakaan heti ole ajankohtainen. Sovittiin Eemin kanssa että kesä eletään nyt ainakin rauhassa ja syksyllä tehdään remontti sisällä valmiiksi.



Piha on ollut muutosta asti aika myllätty, eikä Elean kanssa oikeen sitä oo voinut käyttää. Nyt kun se on tasoitettu ja siivottu, ollaankin pariin otteeseen sitä käyty jo testaamassa. Elea on ollut aivan innoissaan kun on niin paljon tilaa kirmata, eikä mullakaan oo ollut läheskään niin tylsää kun ollaan voitu olla Eemin seurana ulkona. 


Vielä olis vähän hommaa jäljellä. Multa haisee suoraansanottuna paskalle ja tulevan uima-altaan kuoppa on mutaa täynnä. Tottakai siellä kaivaminen oli Elean lempipuuhaa, joten sotkulta ei olla vältytty. Tänään olis onneksi vuorossa nurmikon kylväminen, ja sitten saakin muutaman viikon odotella että piha alkaa vihertää ja sen saa kunnolla käyttöön. Ihanaa että saadaan vihdoin oma piha!


Nyt kun me ilmeisesti tänne hetkeksi aiotaan jäädä, täytyy alkaa myös miettiä sisällä sisustusjuttuja ja säilytysratkaisuja. Kämppä ei oo ollenkaan sellainen kuin haluaisin, enkä oikeestaan tiedä mitä siellä pitäisi tehdä että se olisi.. Jokatapauksessa täällä en tällä hetkellä ainakaan hirveesti viihdy, joten jotain pitää keksiä.

Mites muilla on kesälomat alkaneet? :)